Lapsensa menettäneille
Suurempaa surua ei voine ihminen kohdata, kuin oman lapsen menettäminen. Näin herkällä alueella runoilijakin kulkee kuiskaten. Mukana myös runo syntymättömälle lapselle.
Liian haurasko oli ja hento,
tähän maailmaan myrskyisään?
Kuin päiväkorennon lento,
valo taittui vain hetken siivissään.
Oma lapsoseni, oma pikkuiseni,
pois otettiin liian varhain.
Ovat muistot vain ainoa aarteeni,
joita kipuillen rinnassain kannan.
Nämä kyyneleet tuuleksi muuttukoon,
joka toiselle puolelle kantaa.
Tuuli rakkaani hiuksiin tarttukoon,
hälle ilon ja naurun antaa.
Tassu S.
*
Kuin tähdenlento vain,
olit hetken mun ilonain.
Olit kultaisin, kaunein päällä maan,
susta jouduin mä luopumaan.
Vaan kerran kohdata saamme,
kun ylitän rajan taivaan ja maan,
silloin ilon ja rakkauden jaamme.
Emme eroa enää milloinkaan.
Tassu S.
*
Niin lähdit enkeli kultainen,
luo taivaan omien enkelten.
Ota syliisi, Isä taivainen,
nyt lapsemme pienoinen.
*
Katsellessasi öistä tähtitaivasta tuntuu
sinusta, kuin kaikki tähdet nauraisivat,
koska minä asun eräässä niistä,
koska minä nauran eräässä niistä.
Sinun tähtesi ovat niitä, jotka osaavat
nauraa!
... Ja sitten kun olet unohtanut surusi
(ihminen unohtaa surunsa aina), niin olet
iloinen siitä, että olet tuntenut minut.
Antoine de Saint-Exupéry, kirjasta Pikku prinssi
*
Niin hiljaa kuin hiutale pieni
lennät taivaalla leijaillen.
Niin kaunis, hauras ja hento
enkeli pikkuinen.
Kun taivaan tähdet tuikkii
luokseni lentää saat.
Jokaisen illan myötä
unessa tavataan.
Kiitos ajasta siitä,
joka yhdessä kuljettiin.
Kiitos ilonsäteistä niistä,
joita hetkeksi annettiin.
*
Siellä on polut tasaiset astua.
Siellä ei silmät voi kyyneliin kastua.
Siellä on vihreät kunnaat ja lehdot.
Siellä on pehmeät nukkua kehdot.
*
Lapsen laulu äidille
Äiti, minun täytyy jatkaa.
Joku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa,
vaikken tietä tunnekaan.
Siellä missä toisiansa
aallot vievät tansseihin,
siellä, veden loiskinassa,
siellä olen minäkin.
Siellä, missä korkealla
siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla,
siellä olen minäkin.
Äiti, katso, kuinka kasvan!
Kuule, kuinka kohisen!
Minkä kasvoin viime vuonna,
tänään kasvan ohi sen.
Avara on taivaan syli.
Tuulen teitä purjehdin.
Pääsky lentää pääsi yli,
siinä olen minäkin.
Älä pelkää. Tulen kyllä.
Tulen kyllä takaisin.
Iltatuulen hyväilyssä:
siinä olen minäkin.
Anna-Mari Kaskinen
*
Hiljaisuuden äärelle
sä miksi käyt näin varhain.
Ain sydämissäin sinusta
säilyy muisto parhain.
Hyvä Paimen rakastaa
pientä, pientä karitsaa.
Kantaa kunnes laskee sen,
helmaan Isän taivaisen.
*
Kuin päiväkorennon lento
yllä niityn kesäisen,
oli elämänlankasi hento,
sitä kauaa katsonut en.
Olit kauneinta, kalleinta elämässäin,
sua kaipaamaan tänne vielä mä jäin.
Tassu S.
*
Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen henkäys tuulen,
olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
*
Syntymättömälle lapselleni
Ehkä olisit ollut liian suloinen, hauras ja
kaunis
tähän tummaan maailmaan.
Mutta siellä, enkelten tai keijujen maassa
kannat rinnassasi medaljonkia, jossa on
kuvani.
Puristaessasi hellästi korua kädelläsi,
kaipaukseni ja kipuni muuttuu rakkaudeksi,
jonka sinä tunnet sydäntäsi lämmittävän.
Nyt saat hellyyttä, hoivaa ja suurta rakkautta
siellä
Vapahtajalta, toisilta pieniltä ihmisen
aluilta
ja siitä lämmöstä, jota korussasi kannat.
Me tiedämme, että saamme nähdä kerran.
Silloin onnen kyynelet kimaltavat tuhansien
jalokivien tavoin.
Nähdään, kultaseni kalleimpani.
Tassu S.
*
Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä, nuku en.
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantinhohde lumessa.
Olen aurinko, joka kultaa viljaa,
syyssade, joka putoaa hiljaa.
Kun heräät aamun hiljaisuuteen,
olen ylitsesi maahan uuteen
matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento.
Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä - kuollut en.
*
Sydämeni laulu
Tuonen lehto, öinen lehto!
Siell' on hieno hietakehto,
Sinnepä lapseni saatan.
Siell' on lapsen lysti olla,
Tuonen herran vainiolla
Kaitsea Tuonelan karjaa.
Siell' on lapsen lysti olla,
Illan tullen tuuditella
Helmassa Tuonelan immen.
Onpa kullan lysti olla,
Kultakehdoss' kellahdella,
Kuullella kehräjälintuu.
Tuonen viita, rauhan viita!
Kaukana on vaino, riita,
Kaukana kavala maailma
Aleksis Kivi
*
Kuin unta sun tulosi ollut ois,
mut Luoja sut äidiltä otti pois,
Ei valita voi koskaan kukaan,
ken lähtee enkelin mukaan.
Sun poskesi nukka,
suloinen unen kukka,
ripset poskille taipui,
elämä hento haipui.
Kuin virvatulien kajoo,
toivo sielussain hajoo,
liekki sammui ja hiipui,
pirstaleeks´sydän riipui.
*
Äiti älä itke!
Minä nukuin vaan.
Siinä nukkuessani
uni muutti vain muotoaan.
Äiti älä itke!
Pois aika katoaa:
sinun sydämessäsi
ikuisesti elää saan.
Äiti älä itke!
Näkemiin vain sanotaan.
Tiedäthän että joskus
me vielä tavataan?
Äiti älä itke!
En yksin olekaan.
Rajan ylitse minut saattoi
kaunis enkeli helmoissaan.
*
Käyt enkeli vierelläs taivaanrantaa,
on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa.
Et kipua tunne taivaantiellä,
on monet rakkaat vastassa siellä.
Muistoissa elät keskellämme,
säilyt aina sydämissämme.
*
On lastattu laiva kultainen,
sen kyytiin pääsee jokainen,
ken viattoman sai sydämen,
on lapseni kyydissä jo sen.
Kuin unta sun tulosi ollut ois,
mut Luoja sut äidiltä otti pois,
Ei valita voi koskaan kukaan,
ken lähtee enkelin mukaan.
Sun poskesi nukka,
suloinen unen kukka,
ripset poskille taipui,
elämä hento haipui.
Kuin virvatulien kajoo,
toivo sielussain hajoo,
liekki sammui ja hiipui,
pirstaleeks´sydän riipui.